Vanutäytteinen päiväpeitto jiirikulmilla

Aloitan usein käsityöt ja remontit "väärästä päästä". Lapsen huone on pinnoiltaan vielä remontoimatta, mutta uudet kalusteet on ostettu ja sisustusvimma painaa päälle. Kesän alennusmyynnit eivät helpota asiaa, ja kun Finlaysonin myymälästä löytyi punaista Elefantti-puuvillakangasta 9 e/metri alehintaan, oli aivan pakko :).

Eli työn alla päiväpeitto lapsen uuteen omaan sänkyyn. Huoneen värimaailmasta tulee valkoinen-vaaleanharmaa-punainen ja viimeksi mainittu on yksi asukkaan lemppareista!

Peitto tulee 90 cm leveään sänkyyn, jonka toisessa päädyssä ei ole päätyä. Kun päiväpeiton vuorittaa vanulla ja ompelee kulmat jiiriin, se laskeutuu kauniisti.

Tarvikkeet: 

2,6 metriä Elefantti-kangasta 9 €/metri yhteensä 23,40 euroa. Sain kuitenkin kangasta koko rullan lopun samaan hintaan, ja kangasta oli siis 2,8 m, jonka päädyin käyttämään peittoon kokonaisuudessaan.

2,7 m 100 gramman levyvanua 3,9 €/metri eli yhteensä 10,53 euroa. Päiväpeiton sisäpuolen kankaana käytin vanhaa joutilasta puolipanamaa olevaa verhoa.

Työvaiheet:

Pese ja silitä kankaat. Jiirikulmia varten peiton päällyskankaan jokaiselta sivuilta silitetään ensin 1 cm:n saumavara.

Tämän jälkeen reunat käännetään uudelleen ja silitetään sen verran, minkä levyisen käänteen haluaa. Tähän päiväpeittoon tuli 4,5 cm:n käänteet ja ne kannattaa mitata mittanauhalla.

Tämän jälkeen merkitään ja ommellaan jiirikulmat (vastaavanlaiset viistosaumat kuin esimerkiksi kattolistoissa on). Mittaan jiirisaumat vähän erikoisella tavalla, en siis mitenkään oikeaoppisesti. Monet käyttävät kulmaviivainta mutta laiskuudessani käytän muita kikkoja. 

Alla olevassa kuvassa siis lopullinen jiirisauma tulee tussin kärjestä kankaan nurkkaan. Reunojen leveät silitetyt käänteet käänteet käännetään kulmassa siten, että kankaasta muodostuu kulman yli tasakylkinen kärjellään seisova kolmio (kuvan mukaisesti; kuvaan on lisätty katkoviivat auttamaan kolmion hahmottamista). Merkkaa tussin kärjen kohdassa kankan molempiin reunoihin pienet pisteet tai viivat.

Tämän jälkeen silitetyt leveämmät taitteet avataan ja taitekohtiin merkittyjä pisteitä hyväksi käyttäen piirretään viivottimen avulla viiva lankaan nurjalle puolelle. Tussimerkit ovat siis kuvassa näkyvien nuolien kohdalla.

Sen jälkeen kangas käännetään kulmista oikea puoli vastakkain ja niin että viivat ovat vastakkain. Älä kuitenkaan avaa 1 cm:n silitettyjä saumavaroja. 

Sitten päästäänkin ompelemaan jiirisauma viivaa pitkin.

Ompelun jälkeen ylimääräsen kankaan voi leikata pois jättäen esim. 1 cm saumavarat. 

Käännä kulma oikein päin ja sinulla on valmis jiirikulma! Toista sama kaikille lopuille peiton kulmille.

Kun kulmat on ommeltu, on täytevanun vuoro. Levitä kangas lattialle mittaansa. Aina voi silittää ensin, jos jaksaa ;).

Levitä, mittaa  ja leikkaa levyvanu peiton päälle siten,  että se mahtuu reunojen käänteiden sisään.

Tämän jälkeen levitä, mittaa ja leikkaa sisäpuolelle tuleva kangas samalla tavalla, ja oio sekä vanu että sisäkangas tasaiseksi. Pujota vanu ja sisäkangas reunoissa silitetyn päällyskankaan reunan alle.

Harsi tai neulaa käänteet kiinni ompelua varten. Alla olevassa kuvassa on koko peitto neulattuna käänteestä, ennen ompelua. Silittäminen "unohtui"....

Lopuksi ommellaan käänteet parin millin päästä reunasta. 

En halunnut kauniiseen kankaaseen muita tikkauksia, mutta halutessaan voi tietysti ommella vanua kiinni kuviotikkauksilla. Itselleni riittää, että käänteet on ommeltu kiinni, peitto on ryhdikäs ja vanu pysyy hyvin paikoillaan muutenkin.

Pojan farkkuliivi

Serkun rippijuhlat edessä, mutta kaupasta ostettu valkoinen kauluspaita oli vähän tylsä 2-vuotiaan pojan juhlavaatteeksi. Kankaita on sen sijaan kertynyt melko tavalla - viimeksi taisin ommella  Halloween-asun vuonna 2015 ja sitä ennen vuonna 2013. Silmäilin ompelutarkoituksiin säilömiäni vanhoja farkkuja ja surffasin hetken netissä, jonka jälkeen iski harvinainen inspiraatio. Siispä piirtelin kaavat pikkumiehen liiviä varten, saksin samantien yhdet jo pätkityt farkut etukappaleiksi, ja sen jälkeen tarkistin ompelutarvikkeisiin kertyneet pikkusälät. Firmojen mainoskaulanauhat ovat käteviä solkitarvikkeita; samoin solkia kannattaa pelastaa vanhoista roskiin menevistä vöistä ja laukuista.

Idea lähti farkkujen etutaskuista ja vyölenkeistä, sillä en halunnut liivin perinteisiä painonappeja kiinnikkeiksi. Hakaset näyttivät pienen sommittelun jälkeen kivemmalta vaihtoehdolta, ja etukappaleen ompelun jälkeen idea alkoi hahmottua.




Olen  melko kärsimätön ompelija, joten leikkasin ja ompelin etupuolen farkkukankaat ennen kuin edes tajusin tarkistaa, onko varastossa tarpeeksi vuorikangasta. Onneksi oli sekä sinistä että vihreää,  joten seuraavaksi leikkelin kaavojen avulla vuorikankaan. Sisä- ja ulkopuolien ompeleminen kasaan on vielä helppo homma, mutta sen jälkeen työtä hidasti saumojen huolittelu (en omista saumuria) ja silittäminen.

 

Silittäminen on inhokkini ompelussa, pakollinen paha ja ah niin tärkeä työvaihe... silittämisen lisäksi inhoan myös harsimista, joten neulaan mieluummin. Viimeisimmistä ompeluista on sen verran aikaa, että piti miettiä miten ihmeessä vuorin kiinnitysvaiheet menevätkään. (Esim. hihansuita EI ommella tässä vaiheessa kiinni...😂😂😂)

Ja koska ompeluni ei koskaan mene kuin Strömsossa, niin pieniä mittavirheitä ja epäsymmetriaa tietysti sain aikaiseksi. Mutta ei mitään niin hankalaa, etteikö asian voisi korjata joutilaalla koristenauhalla - itse asiassa nauhan ansiosta liivin lopullisesta toteutuksesta tuli vielä hauskempi.

Valmiin liivin koko on noin 86 cm, eli juuri sopiva meidän lyhyelle kaksivuotiaalle. Viimeisessä kuvassa liivi myös juhlapaidan (koko 92 cm) kanssa takaapäin, vanhojen takataskujen tummempi väri pienenä yksityiskohtana.