Demin-panamalaukku

Tämä projekti on ollut työn alla heinäkuusta, ja valehtelematta käytin tähän päiväkausia. Nyt se on valmis, muttei ollenkaan sellainen kuin alkuperäinen visioni oli. En oikeastaan tiedä olenko tähän edes tyytyväinen, mutta sen verran olen purkanut ja ommellut ja leikellyt kankaita ja muuttanut kaavoja, että päätin kuitenkin ommella valmiiksi ja kuvata, vaikka välillä päätin jo jättää sikseen.

Perusidea lähti vanhoista farkuista, mutten halunnut tällä kertaa kokonaan farkkukangasta, joten mätsäilin sopivaa puolipanamaa yhteen. Sopivan väristä vinonauhaa etsin pitkään ja lopulta toiselle puolelle tein hetken mielijohteesta vetoketjutaskut käytetyistä vetoketjuista. Ei mennyt ihan kohilleen, kuten näkyy :D.

Vetoketjuompelusiedättymisen lisäksi kokeilin huvikseni tikkauslangan käyttöä. Se nyt näyttää juurikin aloittelijan tekosilta, samoin nuo putkilokahvat. Niissä on muuten sisällä muurauslangasta letitetty nyöri. Nuo urpot kahvat näyttivät niin onnettoman näköisiltä kulmahakoihin kiinni ommeltuina, että otin ne irti ja kiinnitin lopulta noilla farkkujen mukana tulevilla varanapeilla. En uskokaan, että pysyvät  loputtomiin kiinni mutta sittenhän nuo kahvat voikin vaihtaa.

Pidemmän kantohihnan ideaa käytän varmasti jatkossakin. Se on siis tehty kahdesta farkkujen sisäsaumasuikaleesta, jotka tikkasin yhteen tiheällä siksakilla askarteluhuovan päälle. Ihan jämäkäntuntuinen hihna siitä tuli, vaikka tuon huopapuolen olisi voinut päällystää jollain nätimmälläkin kankaalla ompeluvaiheessa. 

Hihakokeiluja: raglanhihat

Raglan on ehkä helpoin ja nätein hihamalli, jonka tiedän. Elokuussa testailin eri kokoisina trikoopaitojen ompelua ja raglankaavojen piirtelyä. Kaavojen teko näihin paitoihin onkin muuten tosi helppoa ihan aloittelijallekin, ainakin verrattuna istutettujen hihojen kaavoittamiseen.

Koska raglanhihat on myös tosi nopea ommella, kokeilin huvikseni, miltä näyttävät tereet hihojen saumoissa. Ihan kivathan ne ovat!

Vasta nämä paidat ommeltuani tajusin, että minullahan on koneessa kaksoisneula :). Päädyin tekemään pääntien trikoovinonauhalla ja resorit ihan perinteisin menetelmin & trikookankaasta, ja kyllähän ne tietysti onnistuvat ilman kaksoisneulaa.

Sainpahan käytettyä mokahupparistani ylijääneen kankaan vanhemman pojan paitaan. Itselleni testailin erivärisiä hihoja ja hihansuut ompelin lopulta kaksoisneulalla neulalöydön tehtyäni. Ostin kyllä erivärisiä resorikankaita ja yksivärisiä trikookankaita, joten niitä on nyt sen verran että lienee pakko ommella pitkähihaisia trikoopaitoja enemmänkin. En tosin ole hirveän innostunut trikoon ompelusta koska en omista saumuria, mutta jos meinaa kehittyä niin on pakko harjoitella vähän jokaisella kangastyypillä.

Hihakokeiluja: drop-shoulder

Syksyn tullen yleensä ompeluintoni vähenee ja siirryn neuleiden pariin. Nytkin tuolla jemmassa polttelee paksua villalankaa ja viime talvena aloitetusta huivista on tulossa poncho. Yritän kuitenkin ommella vähän joka viikko ja senkin tahdin ylläpitämiseen tarvitsen konkreettisia tavoitteita. Tämän ahaa-elämyksen saatuani päätin, että treenaan erilaisia hihoja. Aloitin helpommasta eli drop-shoulder-mallista. Pudotetut hihat sopivat omaan vartalomalliin paremmin kuin istutetut, joten ompelin palalaarikankaasta itselleni ohuen paidan.

Juu,  näistäkin hihoista meinasi tulla ensin liian kapeat käsivarsista, joten jouduin vähän leikkelemään kappaleita uusiksi. Kaavan piirtely omasta päästä on aina vähän sinnepäin. Jos kaavapaperia ei satu olemaan, niin käytän usein muuten silkkipaperia, jota saa lähikaupasta eurolla viisi arkkia. Ajaa asian ihan mainiosti ja on tarpeeksi kestävää mallinuken päälle mallailuun.