Mekko vanhoista farkuista

Toisin kuin voisi luulla, korona ei ole tuonut arkeen juurikaan tyhjäkäyntiä. Mutta jatkuva etätyö tarkoittaa sitä, että ainakin työmatkan verran säästyy aikaa johonkin kivempaan, joten olen käyttänyt sen ompeluun. Tämä ikuisuusprojekti ei olisi ikinä valmistunut, ellen olisi ottanut arjessa silloin tällöin tuntia homman edistämiseen.

Olin hahmotellut idean paperille jo varmaan 1,5 vuotta sitten, mutta sopivia farkkuja piti hetken kerätä. Pidän omat vanhat käytöstä pois jääneet farkut tallessa näitä projekteja varten: ainakin kolmet omat haaroista tai lahkeista revenneet olivat kaapissa odottelemassa insipraatiota. Lisää farkkuja olen metsästänyt kirppareilta, enkä yleensä osta 3-4 euroa kalliimpia farkkuja, koska leikkelen ne kumminkin. Parhaimpia ovat miesten isot farkut, joissa ei välttämättä ole elastaania lainkaan. Tähän mekkoon meni noin viidet farkut; toki kangasta jää niistä vähän yli muihin palaprojekteihin. Vaaleimmissa ja tummimmissa farkuissa ei tainnut olla elastaania lainkaan, mutta vyötärön kohdalla oleviksi suikaleiksi leikkelin tarkoituksella 5 prosenttia elastaania sisältävät farkut. Ne olivat laadultaan hieman ohuemmatkin, mutta onneksi eroa ei lopputuloksessa huomaa. Tässä mekossa kankaan lisäksi kierrätettyä ovat kaikki vetoketjut. Käytetyistä farkuista saa aika paljon talteen erilaista käyttöä varten. 

Yleensä kaavoitus ja kankaan leikkaaminen on isoin homma. Se vei tässäkin varmaan yhteensä pari kuukautta, josta suikaleiden sommittelu farkkuihin  ja leikkely otti suurimman osan. Tein kaavan etu- ja takakappaleelle vain puolikkaina ja leikkelin suikaleet peilikuvina toiselle puolelle. 

Tällä kertaa kuitenkin itse ompeleminenkin oli hidasta. Surauttelin suikaleita kasaan iltaisin aina jossain välissä ehtiessäni. Kun lopulta etu- ja takakappale olivat kokonaisina palasina, piti vielä mittailla palat omien muotojen mukaan, tuunata mallia ja saada raidat osumaan edes jotenkin yks yhteen (mikä olikin vähän raivostuttavaa eikä täysin onnistunut, kuten kuvista näkee). Keskisauman avulla sai kätevästi muotolaskokset tehtyä, koska jos olisin ommellut vyötärölaskoksia, kuvio olisi vääntynyt hassusti. 

Vetoketjujen ompelu oli tässä ehkä helpointa. Hankalin kohta oli kaula-aukko ja helma, joka on myös huoliteltu vinonauhalla vaikka se ei jäänytkään näkyviin. Mekossa ei ole vuoria, joten se on sisäpuolelta aika karun näköinen. 

 Lopulta jouduin korjaamaan vielä etukappaleen toisen puolen rintamuotolaskosta, jotta hiha-aukoista tuli suht samannäköiset. Toinen hiha lerpatti jotenkin hassusti, mutta sain onneksi korjattua. Tässä oli ihan valtava työ, mutta mekosta tuli todella hyvin istuva ja mukava päällä.