Pari vuotta sitten tehty kaulahuivi toimi näiden varjoneulesukkien mallina, koska lankakin on sama. Malli on hieman muokattu Piitu Nykoppin Kerroksia-kirjassa löytyneestä varjoneuleohjeessa.
Netissähän näkee toinen toistaan ihanampia ja koristeellisempia sukkia kaikenlaisilla tekniikoilla tehtynä. Kuulun siihen perinteiseen koulukuntaan, jonka mielestä villasukissa kuuluu olla vahvistetusta neulesta tehty kantalappu eikä mitään muunlaisia kavennuksia kantapäässä.
Pitkä- vai lyhytvartiset sukat?
Vaikka ihailen hienoja pitkävartisia kuvioneulesukkia, minusta pitkävartiset ovat epäkäytännölliset. Ne ehkä näkyvät mekkojen kanssa, mutta toisaalta lyhytvartisten kenkien kanssa polvivillasukat näyttävät vähän hassuilta ja pitkävartisten kanssa hienot kuviot menevät hukkaan, kun jäävät piiloon. Housujen kanssa pitkät sukat täytyy pukea päälle, mutta jos on leveälahkeiset housut niin harvemmn niitä lahkeiden päälle laittaa. Etenkin miehillä villasukista näkee vain jalkateräosan, ja silloin jos ainoat kuvioinnit on varressa, on melko se ja sama tekeekö niitä lainkaan. Pitkävartisen sukkien täytyy myös istua napakasti, muuten ne valuvat ja ovat nilkoissa makkaralla, mikä on käytössä lähinnä ärsyttävää.
Säde- vai nauhakavennus?
Villasukissa ehdottomasti sädekavennus, lapasissa mieluummin nauhakavennus.
Villaa vai sekoitelankaa?
Villaa. Nämä jämäsukat on tehty villa/akryyli/polyamidisekoitelangasta, mutta tykkään eniten 100 % villasta tehdyistä. Hyvistä täysvillaisista pitkävartisista, käsintehdyistä sukista voin helposti maksaakin 30 euroa tai enemmän, mutta näistä sekoitehalpislangoista tehdyistä en kymppiä enempää itse maksaisi, olkoon kuinka rakkaudella käsin tehty tai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti