Farkkuhame

Pinterest on koukuttava. Erityisen rasittavaa on, kun sieltä löytää jotain joka on pakko toteuttaa. Tämä farkkuhame ja sen kaavat on tehty suoraan Pinterestistä löydetyn kuvan avulla, mutta ikävä kyllä kuvan yhteydessä ollut linkki vei blogiin, jossa ei ollutkaan mitään hameeseen liittyvää postausta. Joko vika on käyttäjässä tai sitten kuva on vain jokin reliikki internetin ihmemaassa. Joka tapauksessa designin idea ei ollut omani, vaikka kaavoja en printtaillutkaan mistään vaan piirsin itse kaavakuvan avulla.

Tällä kertaa vähän kehnommat kuvat koska kunnon kameraa ei ollut saatavilla. Tein vyötärökaistaleessa jälleen mokan eli se jäi toiselta sivulta etukappaleessa sentin liian lyhyeksi; lisäsin jatkopalan kangasta ja päätin taas korostaa mokaa niiteillä :). Lankoja ja niittejä lukuun ottamatta hame on vetoketjuineen ja kankaineen täyttä kierrätystavaraa vanhoista farkuista.

Farkkukaistaleiden väritkään eivät ihan natsaa sivusaumoissa kohdilleen kuten kuvasta näkee, mutta sen verran työläs tämä oli tehdä etten jaksanut viilata enää.

Tykästyin Pinterestissä näihin ysärihenkisiin raitoihin ja kuvan yhteyteen liitetty blogi oli ultidiy.blogspot.co.id mutta tuolla Blogspot-osoitteessa ei sitten alkuperäisen hameen kuvaa ollut, muuten olisin linkittänyt sen tähän. Alkuperäisessä kuvassa raidoitus oli vain etupuolella mutta päätin tehdä raidat peilikuvana taakse. 

Mokahuppari

Blogeissa harvemmin näkee epäonnistuneita tuotoksia. Tällaisella harrastelijaompelijalla sen sijaan mokailu on niin arkipäivää, että mitään sisältöä ei blogiin tulisi, jos pitää rimaa liian korkealla.

Tämän loman paras ja hermojaraastavin mokatuotokseni on tässä: vetoketjuhuppari, jonka kanssa tajusin haukanneeni vähän liian ison palan.

Ensinnäkin kaava on piirrelty vähän sinnepäin kaapissa olleesta noin 10 vuotta vanhasta hupparista. Toiseksi kangas on mulle haastavaa trikoota, toki vähän paksumpaa mutta kuitenkin. Ilman saumuria hommat trikoon kanssa on mitä on. Kolmanneksi tässä on vetoketju, huppu ja taskut, jotka kaikki ovat minulle vaikeita ommeltavia. Nuo resorilla reunustetut taskut yltävät muuten ompeluinhokkilistallani sijalle 2, heti vetoketjun jälkeen.

Kangas on Ommellisen verkkokaupasta; ostin tämän jo viime joulun alla alehintaan, ja tykkään kuosista niin paljon että korjailin mokia mitä korjattavissa oli. En halunnut ihan räteiksikään kangasta heittää, eikä uutta hupparia olisi tuosta vajaasta 1,5 metristä kangasta tullut.

Moka 1. Kaavan mittavirhe = väärään mittaan leikattu kangas

Tätä en edes tajunnut kuin vasta hupun kokoon ommeltuani. Hupun etureunan olisi pitänyt olla 1 tuuman verran matalampi ja vastaavasti 1 tuuman verran pidempi. Pohdin hupun jatkamista  samalla kankaalla, mutta jos virheen kerran tekee, niin voihan sitä vaikka korostaa :). Siispä käytin tuota samaa valkoista resoria kuin muutenkin huppariin tuli. Lopputulos on.... noh, jännä.

Olin jotenkin ajatellut että piirrän kaavaa 50 cm:n vetoketjulle. Tuon mittavirheen takia etukappaleet ovat siis tuuman verran (n. 4 cm) liian korkeat ja vetoketju jäi lyhyeksi. Olisihan sitä voinut ostaa 55 cm pitkän vetoketjun, mutta päätin että sama se, kikkailla olisi pitänyt senkin kanssa.

Tämä mokahan sattui siksi, etten sovittanut kaavoja ensin yhteen mallinuken päällä.

Moka 2. Melkein onnistunut kuviokohdistus

Hihoissa kangas ei ole aivan samalla kohdalla kuin etukappaleissa, ja etukappaleissa vetoketju yhdistää kuviot melkein, mutta ei ihan. Kuvio jatkuu ylempänä hieman täsmällisemmin kuin alempana, kuten kuvasta näkee. Säkällä resorit (ja taskut!) ovat suurinpiirtein samoilla korkeuksilla.

Kuviomokan tein ensin myös hupussa. Hupun ulkopuolen pitää olla ylösalaisin, jotta se päähän nostettuna on "oikein" päin. Vastaavasti sisäpuolen pitää olla oikein päin, jotta se alhaalla ollessaan on kuvioltaan samansuuntainen kuin takakappale. Onnistuin ensin ompelemaan hupun toiset sivut väärin, eli kuvio oli miten sattuu. Moka, joka oli siis kuitenkin helppo korjata ratkomalla ja uudelleenompelemalla, kun se huomasi ajoissa.

Moka 3. Huolimattomuusvirheenä lyhyeksi jäänyt taskupussi

Kangasta  leikatessani taskut olivat kyllä ihan reilun kokoiset, mutta kun söhräsin ekaa kertaa tällaisen resorireunuksisen taskun kanssa, niin leikkelin vahingossa taskun takakappaleen liian lyhyeksi ja siihen piti ommella jatkopala, jotta näkyviin ei olisi jäänyt reikää. Aloittelijan virhe!

Muitakin mokia tämän teossa tuli, mutten jaksa kaikkia edes listata. Ompeleet ovat joissain kohdissa vähän suttuiset tai pomppivat ja useaa kohtaa jouduin purkamaan ja ompelemaan uudelleen niin monta kertaa että meinasi hermo mennä. Luulin, että trikooneulalla tulee karvahattukoneellakin siistiä jälkeä... EI AINA TULE. Varsinkin noihin paksuihin resorikohtiin ei tepsinyt mikään muu kuin farkkuneula. Sisulla kokosin tästä kuitenkin edes kotona ja mökillä pidettävän.

Tein ite ja säästin?

Useimmiten itse tekemällä säästää, mutta näin alennusmyyntien aikaan asia ei ole niin yksiselitteinen. Peruskäyttövaatteiden osalta halvemmaksi tulee ostaa; en itse ala ommella esimerkiksi hihattomia trikoopaitoja, jotka venyvät vuodessa arkikäytössä veteliksi.

Verhojen kanssa on vähän sama juttu hinnan suhteen. Meillä lähestulkoon kaikki verhot ovat itse ommellut, lukuun ottamatta jotain Vallilan sivuverhoja ja muutamaa kappaverhoa. Ostan ja ompelen verhoja harkiten ja vaihdan niitä harvoin, lähinnä jouluksi laitan keittiöön joulukapan.

Nyt tein kuitenkin olohuoneeseen uuden kapan, koska sivuverhot ovat siellä vähän hölmön näköiset ja lisäksi nuorempi lapsi tykkää vähän liikaa repiä sivuverhoja. Kankaan ostin noin kuukausi sitten Eurokankaasta, eikä kyseessä edes ole metrihinnaltaan kalleimpia tapauksia. Meillä on olohuoneessa leveä ikkunaseinä ja pitkä verhotanko, joten tarvitsin joko noin 4,8 metrin verhon tai kaksi lyhempää. Päädyin jälkimmäiseen, koska kangas oli tarpeeksi leveä, kuvio monisuuntainen ja  kuvioraportti kohtalaisen matala, jotta kankaan pystyi leikkaamaan pystysuunnassa kahtia - muuten olisi pitänyt ostaa kangasta tuplaten. Silti näille kahdelle 2,4 metriä leveälle kappaverholle tuli hintaa itse tehden: 2,5 m kangasta maksoi 24,75 euroa ja kolme pussia Kirschin purjerenkaita 5,90 e  pussihintaan. Yhdelle verholle tuli hintaa siis pyöristäen 20,20 euroa.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä purjerengasverhot, ja se olikin kohtalaisen helppoa. Kirchin renkaiden irroittelu toisistaan piti tehdä kovin varovaisesti, tuntuivat sen verran heppoiselta muovilta. Kovikekangasta ei tarvinnut kuitenkaan laittaa, eli pysyivät sekoitekankaassakin hyvin. Noiden muovisten Kirchin purjerenkaiden hintahaitari on melkoinen: riippuen ostopaikasta yksi pussi maksaa 4 eurosta aina 14 euroon.

En edes tiennyt, että purjerenkaita pitäisi olla parillinen määrä per verho (kaiketi siksi, että reunat kääntyvät seinään päin?), mutta en raskinut kahden renkaan takia ostaa koko pussillista, joten yhteen verhoon tuli 15 rengasta. Renkaiden vähentäminen olisi taas tehnyt niiden välin liian pitkäksi.

Samaan hintaan tai halvemmalla olisi saanut alennusmyynneistä valmiskappoja tai rengaskappakankaita, mutta sainpahan sen värisen verhot kuin halusin.