Mokahuppari

Blogeissa harvemmin näkee epäonnistuneita tuotoksia. Tällaisella harrastelijaompelijalla sen sijaan mokailu on niin arkipäivää, että mitään sisältöä ei blogiin tulisi, jos pitää rimaa liian korkealla.

Tämän loman paras ja hermojaraastavin mokatuotokseni on tässä: vetoketjuhuppari, jonka kanssa tajusin haukanneeni vähän liian ison palan.

Ensinnäkin kaava on piirrelty vähän sinnepäin kaapissa olleesta noin 10 vuotta vanhasta hupparista. Toiseksi kangas on mulle haastavaa trikoota, toki vähän paksumpaa mutta kuitenkin. Ilman saumuria hommat trikoon kanssa on mitä on. Kolmanneksi tässä on vetoketju, huppu ja taskut, jotka kaikki ovat minulle vaikeita ommeltavia. Nuo resorilla reunustetut taskut yltävät muuten ompeluinhokkilistallani sijalle 2, heti vetoketjun jälkeen.

Kangas on Ommellisen verkkokaupasta; ostin tämän jo viime joulun alla alehintaan, ja tykkään kuosista niin paljon että korjailin mokia mitä korjattavissa oli. En halunnut ihan räteiksikään kangasta heittää, eikä uutta hupparia olisi tuosta vajaasta 1,5 metristä kangasta tullut.

Moka 1. Kaavan mittavirhe = väärään mittaan leikattu kangas

Tätä en edes tajunnut kuin vasta hupun kokoon ommeltuani. Hupun etureunan olisi pitänyt olla 1 tuuman verran matalampi ja vastaavasti 1 tuuman verran pidempi. Pohdin hupun jatkamista  samalla kankaalla, mutta jos virheen kerran tekee, niin voihan sitä vaikka korostaa :). Siispä käytin tuota samaa valkoista resoria kuin muutenkin huppariin tuli. Lopputulos on.... noh, jännä.

Olin jotenkin ajatellut että piirrän kaavaa 50 cm:n vetoketjulle. Tuon mittavirheen takia etukappaleet ovat siis tuuman verran (n. 4 cm) liian korkeat ja vetoketju jäi lyhyeksi. Olisihan sitä voinut ostaa 55 cm pitkän vetoketjun, mutta päätin että sama se, kikkailla olisi pitänyt senkin kanssa.

Tämä mokahan sattui siksi, etten sovittanut kaavoja ensin yhteen mallinuken päällä.

Moka 2. Melkein onnistunut kuviokohdistus

Hihoissa kangas ei ole aivan samalla kohdalla kuin etukappaleissa, ja etukappaleissa vetoketju yhdistää kuviot melkein, mutta ei ihan. Kuvio jatkuu ylempänä hieman täsmällisemmin kuin alempana, kuten kuvasta näkee. Säkällä resorit (ja taskut!) ovat suurinpiirtein samoilla korkeuksilla.

Kuviomokan tein ensin myös hupussa. Hupun ulkopuolen pitää olla ylösalaisin, jotta se päähän nostettuna on "oikein" päin. Vastaavasti sisäpuolen pitää olla oikein päin, jotta se alhaalla ollessaan on kuvioltaan samansuuntainen kuin takakappale. Onnistuin ensin ompelemaan hupun toiset sivut väärin, eli kuvio oli miten sattuu. Moka, joka oli siis kuitenkin helppo korjata ratkomalla ja uudelleenompelemalla, kun se huomasi ajoissa.

Moka 3. Huolimattomuusvirheenä lyhyeksi jäänyt taskupussi

Kangasta  leikatessani taskut olivat kyllä ihan reilun kokoiset, mutta kun söhräsin ekaa kertaa tällaisen resorireunuksisen taskun kanssa, niin leikkelin vahingossa taskun takakappaleen liian lyhyeksi ja siihen piti ommella jatkopala, jotta näkyviin ei olisi jäänyt reikää. Aloittelijan virhe!

Muitakin mokia tämän teossa tuli, mutten jaksa kaikkia edes listata. Ompeleet ovat joissain kohdissa vähän suttuiset tai pomppivat ja useaa kohtaa jouduin purkamaan ja ompelemaan uudelleen niin monta kertaa että meinasi hermo mennä. Luulin, että trikooneulalla tulee karvahattukoneellakin siistiä jälkeä... EI AINA TULE. Varsinkin noihin paksuihin resorikohtiin ei tepsinyt mikään muu kuin farkkuneula. Sisulla kokosin tästä kuitenkin edes kotona ja mökillä pidettävän.