Farkkumekko (kierrätystä taas)

Tämä mekko on suora lainaus tämä bloggaajan tuotoksesta. Ihastuin tähän simppeliin malliin, ja lisäksi tämä oli niin nopea ommella, että saatan joskus tehdä toisenkin.

Farkkuja meni kolmet, ja ne olivat kirpparilöytöjä, joiden hinnaksi tuli yhteensä 9 e. Ensin pohdin, tuleeko kulutetusta pinnasta kivan näköistä, mutta lopulta totesin, että se näyttää paljon paremmalta tässä mallissa kuin tasasininen farkkukangas. 

Kuvien kanssa tuli taas vähän kiire, joten mekko on silittämättä. Valitsin kirpparilta mahdollisimman leveälahkeiset farkut, joissa ei ihan juurikaan ollut elastaania (ja yksissä ei ollenkaan) eli kangas silloin rypistyy vähän enemmän. Mekko kuitenkin pysynee ryhdikkäänä eikä heti veny ja vanu kuten stretch-farkuilla on tapana. 

Kädentiet on viimeistelty puuvillavinonauhalla ja vuoria en nähnyt tarpeelliseksi. 

Demin-panamalaukku

Tämä projekti on ollut työn alla heinäkuusta, ja valehtelematta käytin tähän päiväkausia. Nyt se on valmis, muttei ollenkaan sellainen kuin alkuperäinen visioni oli. En oikeastaan tiedä olenko tähän edes tyytyväinen, mutta sen verran olen purkanut ja ommellut ja leikellyt kankaita ja muuttanut kaavoja, että päätin kuitenkin ommella valmiiksi ja kuvata, vaikka välillä päätin jo jättää sikseen.

Perusidea lähti vanhoista farkuista, mutten halunnut tällä kertaa kokonaan farkkukangasta, joten mätsäilin sopivaa puolipanamaa yhteen. Sopivan väristä vinonauhaa etsin pitkään ja lopulta toiselle puolelle tein hetken mielijohteesta vetoketjutaskut käytetyistä vetoketjuista. Ei mennyt ihan kohilleen, kuten näkyy :D.

Vetoketjuompelusiedättymisen lisäksi kokeilin huvikseni tikkauslangan käyttöä. Se nyt näyttää juurikin aloittelijan tekosilta, samoin nuo putkilokahvat. Niissä on muuten sisällä muurauslangasta letitetty nyöri. Nuo urpot kahvat näyttivät niin onnettoman näköisiltä kulmahakoihin kiinni ommeltuina, että otin ne irti ja kiinnitin lopulta noilla farkkujen mukana tulevilla varanapeilla. En uskokaan, että pysyvät  loputtomiin kiinni mutta sittenhän nuo kahvat voikin vaihtaa.

Pidemmän kantohihnan ideaa käytän varmasti jatkossakin. Se on siis tehty kahdesta farkkujen sisäsaumasuikaleesta, jotka tikkasin yhteen tiheällä siksakilla askarteluhuovan päälle. Ihan jämäkäntuntuinen hihna siitä tuli, vaikka tuon huopapuolen olisi voinut päällystää jollain nätimmälläkin kankaalla ompeluvaiheessa. 

Hihakokeiluja: raglanhihat

Raglan on ehkä helpoin ja nätein hihamalli, jonka tiedän. Elokuussa testailin eri kokoisina trikoopaitojen ompelua ja raglankaavojen piirtelyä. Kaavojen teko näihin paitoihin onkin muuten tosi helppoa ihan aloittelijallekin, ainakin verrattuna istutettujen hihojen kaavoittamiseen.

Koska raglanhihat on myös tosi nopea ommella, kokeilin huvikseni, miltä näyttävät tereet hihojen saumoissa. Ihan kivathan ne ovat!

Vasta nämä paidat ommeltuani tajusin, että minullahan on koneessa kaksoisneula :). Päädyin tekemään pääntien trikoovinonauhalla ja resorit ihan perinteisin menetelmin & trikookankaasta, ja kyllähän ne tietysti onnistuvat ilman kaksoisneulaa.

Sainpahan käytettyä mokahupparistani ylijääneen kankaan vanhemman pojan paitaan. Itselleni testailin erivärisiä hihoja ja hihansuut ompelin lopulta kaksoisneulalla neulalöydön tehtyäni. Ostin kyllä erivärisiä resorikankaita ja yksivärisiä trikookankaita, joten niitä on nyt sen verran että lienee pakko ommella pitkähihaisia trikoopaitoja enemmänkin. En tosin ole hirveän innostunut trikoon ompelusta koska en omista saumuria, mutta jos meinaa kehittyä niin on pakko harjoitella vähän jokaisella kangastyypillä.

Hihakokeiluja: drop-shoulder

Syksyn tullen yleensä ompeluintoni vähenee ja siirryn neuleiden pariin. Nytkin tuolla jemmassa polttelee paksua villalankaa ja viime talvena aloitetusta huivista on tulossa poncho. Yritän kuitenkin ommella vähän joka viikko ja senkin tahdin ylläpitämiseen tarvitsen konkreettisia tavoitteita. Tämän ahaa-elämyksen saatuani päätin, että treenaan erilaisia hihoja. Aloitin helpommasta eli drop-shoulder-mallista. Pudotetut hihat sopivat omaan vartalomalliin paremmin kuin istutetut, joten ompelin palalaarikankaasta itselleni ohuen paidan.

Juu,  näistäkin hihoista meinasi tulla ensin liian kapeat käsivarsista, joten jouduin vähän leikkelemään kappaleita uusiksi. Kaavan piirtely omasta päästä on aina vähän sinnepäin. Jos kaavapaperia ei satu olemaan, niin käytän usein muuten silkkipaperia, jota saa lähikaupasta eurolla viisi arkkia. Ajaa asian ihan mainiosti ja on tarpeeksi kestävää mallinuken päälle mallailuun.

Farkkuhame

Pinterest on koukuttava. Erityisen rasittavaa on, kun sieltä löytää jotain joka on pakko toteuttaa. Tämä farkkuhame ja sen kaavat on tehty suoraan Pinterestistä löydetyn kuvan avulla, mutta ikävä kyllä kuvan yhteydessä ollut linkki vei blogiin, jossa ei ollutkaan mitään hameeseen liittyvää postausta. Joko vika on käyttäjässä tai sitten kuva on vain jokin reliikki internetin ihmemaassa. Joka tapauksessa designin idea ei ollut omani, vaikka kaavoja en printtaillutkaan mistään vaan piirsin itse kaavakuvan avulla.

Tällä kertaa vähän kehnommat kuvat koska kunnon kameraa ei ollut saatavilla. Tein vyötärökaistaleessa jälleen mokan eli se jäi toiselta sivulta etukappaleessa sentin liian lyhyeksi; lisäsin jatkopalan kangasta ja päätin taas korostaa mokaa niiteillä :). Lankoja ja niittejä lukuun ottamatta hame on vetoketjuineen ja kankaineen täyttä kierrätystavaraa vanhoista farkuista.

Farkkukaistaleiden väritkään eivät ihan natsaa sivusaumoissa kohdilleen kuten kuvasta näkee, mutta sen verran työläs tämä oli tehdä etten jaksanut viilata enää.

Tykästyin Pinterestissä näihin ysärihenkisiin raitoihin ja kuvan yhteyteen liitetty blogi oli ultidiy.blogspot.co.id mutta tuolla Blogspot-osoitteessa ei sitten alkuperäisen hameen kuvaa ollut, muuten olisin linkittänyt sen tähän. Alkuperäisessä kuvassa raidoitus oli vain etupuolella mutta päätin tehdä raidat peilikuvana taakse. 

Mokahuppari

Blogeissa harvemmin näkee epäonnistuneita tuotoksia. Tällaisella harrastelijaompelijalla sen sijaan mokailu on niin arkipäivää, että mitään sisältöä ei blogiin tulisi, jos pitää rimaa liian korkealla.

Tämän loman paras ja hermojaraastavin mokatuotokseni on tässä: vetoketjuhuppari, jonka kanssa tajusin haukanneeni vähän liian ison palan.

Ensinnäkin kaava on piirrelty vähän sinnepäin kaapissa olleesta noin 10 vuotta vanhasta hupparista. Toiseksi kangas on mulle haastavaa trikoota, toki vähän paksumpaa mutta kuitenkin. Ilman saumuria hommat trikoon kanssa on mitä on. Kolmanneksi tässä on vetoketju, huppu ja taskut, jotka kaikki ovat minulle vaikeita ommeltavia. Nuo resorilla reunustetut taskut yltävät muuten ompeluinhokkilistallani sijalle 2, heti vetoketjun jälkeen.

Kangas on Ommellisen verkkokaupasta; ostin tämän jo viime joulun alla alehintaan, ja tykkään kuosista niin paljon että korjailin mokia mitä korjattavissa oli. En halunnut ihan räteiksikään kangasta heittää, eikä uutta hupparia olisi tuosta vajaasta 1,5 metristä kangasta tullut.

Moka 1. Kaavan mittavirhe = väärään mittaan leikattu kangas

Tätä en edes tajunnut kuin vasta hupun kokoon ommeltuani. Hupun etureunan olisi pitänyt olla 1 tuuman verran matalampi ja vastaavasti 1 tuuman verran pidempi. Pohdin hupun jatkamista  samalla kankaalla, mutta jos virheen kerran tekee, niin voihan sitä vaikka korostaa :). Siispä käytin tuota samaa valkoista resoria kuin muutenkin huppariin tuli. Lopputulos on.... noh, jännä.

Olin jotenkin ajatellut että piirrän kaavaa 50 cm:n vetoketjulle. Tuon mittavirheen takia etukappaleet ovat siis tuuman verran (n. 4 cm) liian korkeat ja vetoketju jäi lyhyeksi. Olisihan sitä voinut ostaa 55 cm pitkän vetoketjun, mutta päätin että sama se, kikkailla olisi pitänyt senkin kanssa.

Tämä mokahan sattui siksi, etten sovittanut kaavoja ensin yhteen mallinuken päällä.

Moka 2. Melkein onnistunut kuviokohdistus

Hihoissa kangas ei ole aivan samalla kohdalla kuin etukappaleissa, ja etukappaleissa vetoketju yhdistää kuviot melkein, mutta ei ihan. Kuvio jatkuu ylempänä hieman täsmällisemmin kuin alempana, kuten kuvasta näkee. Säkällä resorit (ja taskut!) ovat suurinpiirtein samoilla korkeuksilla.

Kuviomokan tein ensin myös hupussa. Hupun ulkopuolen pitää olla ylösalaisin, jotta se päähän nostettuna on "oikein" päin. Vastaavasti sisäpuolen pitää olla oikein päin, jotta se alhaalla ollessaan on kuvioltaan samansuuntainen kuin takakappale. Onnistuin ensin ompelemaan hupun toiset sivut väärin, eli kuvio oli miten sattuu. Moka, joka oli siis kuitenkin helppo korjata ratkomalla ja uudelleenompelemalla, kun se huomasi ajoissa.

Moka 3. Huolimattomuusvirheenä lyhyeksi jäänyt taskupussi

Kangasta  leikatessani taskut olivat kyllä ihan reilun kokoiset, mutta kun söhräsin ekaa kertaa tällaisen resorireunuksisen taskun kanssa, niin leikkelin vahingossa taskun takakappaleen liian lyhyeksi ja siihen piti ommella jatkopala, jotta näkyviin ei olisi jäänyt reikää. Aloittelijan virhe!

Muitakin mokia tämän teossa tuli, mutten jaksa kaikkia edes listata. Ompeleet ovat joissain kohdissa vähän suttuiset tai pomppivat ja useaa kohtaa jouduin purkamaan ja ompelemaan uudelleen niin monta kertaa että meinasi hermo mennä. Luulin, että trikooneulalla tulee karvahattukoneellakin siistiä jälkeä... EI AINA TULE. Varsinkin noihin paksuihin resorikohtiin ei tepsinyt mikään muu kuin farkkuneula. Sisulla kokosin tästä kuitenkin edes kotona ja mökillä pidettävän.

Tein ite ja säästin?

Useimmiten itse tekemällä säästää, mutta näin alennusmyyntien aikaan asia ei ole niin yksiselitteinen. Peruskäyttövaatteiden osalta halvemmaksi tulee ostaa; en itse ala ommella esimerkiksi hihattomia trikoopaitoja, jotka venyvät vuodessa arkikäytössä veteliksi.

Verhojen kanssa on vähän sama juttu hinnan suhteen. Meillä lähestulkoon kaikki verhot ovat itse ommellut, lukuun ottamatta jotain Vallilan sivuverhoja ja muutamaa kappaverhoa. Ostan ja ompelen verhoja harkiten ja vaihdan niitä harvoin, lähinnä jouluksi laitan keittiöön joulukapan.

Nyt tein kuitenkin olohuoneeseen uuden kapan, koska sivuverhot ovat siellä vähän hölmön näköiset ja lisäksi nuorempi lapsi tykkää vähän liikaa repiä sivuverhoja. Kankaan ostin noin kuukausi sitten Eurokankaasta, eikä kyseessä edes ole metrihinnaltaan kalleimpia tapauksia. Meillä on olohuoneessa leveä ikkunaseinä ja pitkä verhotanko, joten tarvitsin joko noin 4,8 metrin verhon tai kaksi lyhempää. Päädyin jälkimmäiseen, koska kangas oli tarpeeksi leveä, kuvio monisuuntainen ja  kuvioraportti kohtalaisen matala, jotta kankaan pystyi leikkaamaan pystysuunnassa kahtia - muuten olisi pitänyt ostaa kangasta tuplaten. Silti näille kahdelle 2,4 metriä leveälle kappaverholle tuli hintaa itse tehden: 2,5 m kangasta maksoi 24,75 euroa ja kolme pussia Kirschin purjerenkaita 5,90 e  pussihintaan. Yhdelle verholle tuli hintaa siis pyöristäen 20,20 euroa.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä purjerengasverhot, ja se olikin kohtalaisen helppoa. Kirchin renkaiden irroittelu toisistaan piti tehdä kovin varovaisesti, tuntuivat sen verran heppoiselta muovilta. Kovikekangasta ei tarvinnut kuitenkaan laittaa, eli pysyivät sekoitekankaassakin hyvin. Noiden muovisten Kirchin purjerenkaiden hintahaitari on melkoinen: riippuen ostopaikasta yksi pussi maksaa 4 eurosta aina 14 euroon.

En edes tiennyt, että purjerenkaita pitäisi olla parillinen määrä per verho (kaiketi siksi, että reunat kääntyvät seinään päin?), mutta en raskinut kahden renkaan takia ostaa koko pussillista, joten yhteen verhoon tuli 15 rengasta. Renkaiden vähentäminen olisi taas tehnyt niiden välin liian pitkäksi.

Samaan hintaan tai halvemmalla olisi saanut alennusmyynneistä valmiskappoja tai rengaskappakankaita, mutta sainpahan sen värisen verhot kuin halusin.

Denim shopper-laukku

Kesäloma, aika leikellä vanhat farkut hyötykäyttöön! Idean salmiakkikuvioon löysin Pinterestistä, ja tuunasin siitä oman versioni shopper-laukuksi. Kaavat ja ohjeet laitoin blogin ohjesivulle.

Nyt löytyi käyttöä myös aiemmin keväällä ostamalleni askarteluhuovalle, koska nuo farkkusalmiakkipalat vaativat ainakin omalla kohdallani taustakankaan ompelun helpottamiseksi. Käytännössä huopa myös jämäköittää laukun niin, ettei erillistä vahvikekangasta tarvitse laukun sivuihin.

Taisin käyttää ensimmäistä kertaa ompelukoneeni tiheää siksakkia (... en edes tiedä sille oikeaa termiä!). Harkitsin ensin tekeväni koko laukun denimistä, mutta lopulta tuo perusharmaa näytti paremmalta laukun sivuissa.

 Leikkelin ensin farkkua siten, että langansuunta oli pystyssä kaikissa paloissa. Totesin sen näyttävän tylsältä, eli kun palat yhdistetään ompelemalla, pinnasta tulee mielenkiintoisempi kun farkkukankaan pinta ei ole niin symmetrinen.








Laukun ulkopuoli koottuna. Vuorikankaan ompeleminen on superhelppoa tälläiseen laukkuun, johon ei tule mitään vetoketjua. Vuorikangas on Afrikan tuliaisia, sopikin väriltään oikein hyvin denimiin.

 

  

Kulmikkaat metallirenkaat tilasin Antassusta, kun ei sattunut kotona olemaan 5 cm leveitä. Eikä niitä kyllä tuntunut löytyvän oikein netistäkään. Pohjaan ujutin taas palasen vanhasta muovikansiosta.

Kesä ja mekot

Blogi on viettänyt puoli vuotta hiljaiseloa. Syy on se, että keväällä kutsuvat pihahommat ja remontit, ja käsityöt jäävät väistämättä tauolle. Viikonloppuisin ja niinä harvoina tämän kesän sadepäivinä on kyllä ehtinyt jotain aloitella.

Ensimmäisenä työn alla oli jo vuosi sitten työmatkalta Afrikasta hankittu kangas. Siitä tuli sitten melko simppeli mekko, en jaksanut ruveta kikkailemaan. Kuviakaan en ehtinyt kunnolla ottaa ja mekon olisi voinut silittää, mutta ehdin sitä jo käyttämään, siksi rypyt.

Kangasta on tosin metritolkulla vielä jäljellä, joten ehkä siitä tulee vielä jotain. Tämän lisäksi keskeneräisenä on pari laukkua (farkusta, totta kai!), huppari, housut ja hame. Puhumattakaan lukemattomista ideoista ja muista tuunailukohteista, joita riittää, kiiitos Pinterestin. 

Erinäisiä askarteluprojekteja on luvassa blogiin syksymmällä.

Laukku farkkukankaasta

Kirppiskeikalta kotiin tuli muutamat farkut, joista yhdet otin käyttöön ja kahdet ostin kankaan takia. Farkuilla oli hintaa 1,5-2 euroa kappale, joten halvemmalla pääsee kirppiksen kautta kuin jos lähtisi ostamaan palakangasta kangaskaupasta. Kirppistely ja kierrätys kunniaan!

Olen laukkufani ja arvostan erityisesti aitoja nahkaisia laukkuja. En tykkää ylisuurista kauppakasseista, mutta työlaukun pitää olla sellainen, johon mahtuu pienehkö työläppärini, tabletti, papereita, lompakko ja muu mukana kulkeva pikkusälä. Omistan sellaisia pari, mutta farkustahan tulee ihan nätti ja hillitty laukku. Ei tämä tietysti nahkalaukun veroinen ole, mutta arkikäyttöön ihan sopiva.

 

Ompelin muuten elämäni ekan kerran tereitä! Eihän se niin kauhean vaikeaa lopulta ollut. Tereiden sisällä käytin  2,5 mm muuraussaumalankaa. Ensimmäistä kertaa piirsin myös kaavat laukkuun. Ommellessa tosin tein yhden  muutoksen vetoketjukappaleisiin: tajusin, ettei niitä saa mitenkään ommeltua nätisti ellei vetoketju yllä pohjaan saakka ja se olisi ollut epäkäytännöllinen ratkaisu. Lisäsin siis nuo sivukappaleiden alakaistaleet. Samalla ompelin sivujen alakappaleiden ja pohjan väliin ylimääräiset haat, jotta kassiin saa kiinnitettyä pidemmän kantohihnan. Ajattelin kuitenkin pärjätä aluksi noilla kahdella yläosaan kiinnitetyllä hihnalla. 

Laukun vuoriin tuli yksi vetoketjutasku (jälleen yksi eka kerta siinäkin ompelussa!) ja pohjaan tuli tuplavuori, jonka väliin pujotin muovikansiosta leikatun kaistaleen. Näin kassi pysyy pystyssä ilman että mitään on sisällä. Sivukappaleissa on päälliskankaaseen kiinnitetty silitettävä tukikangas. 

Yhdet farkut riittivät kangasmäärältään juuri sopivasti, kun laukut ulkomitat ovat karkeasti 36 cm (leveys), 10 cm (syvyys) ja 26 cm (korkeus). Vuorikangas löytyi kangaspinoistani, ja samaa kangasta taitaa riittää vielä toiseenkin samanlaiseen laukkuun. Pitää vain keksiä kenelle sen antaisi, ettei jää laatikoihin pyörimään. 

Muutama vuosi sitten kaupanpäällisiksi saamilleni tähtiniiteille tuli vihdoin käyttöä! Tykkään ehkä eniten työstää farkkukangasta, varsinkin kun saa hyötykäyttää vanhaa materiaalia. Tämä yksilö ei ole mitenkään virheetön mutta tuli tästä nyt kivempi kuin odotin. Kerrassaan ylitin itseni siis. 

Lopuksi vähän kuvia tekovaiheesta. Ompeluun meni noin viikko siten, että tein hiljalleen tunnin siellä täällä. Kyseinen tapa tuntuu sopivan minulle paremmin kuin "yhteen putkeen".

Villasukat varjoneuleesta

Käpyilyn ohella olen vajuttanut lankavarastoani. Lupasin itselleni, etten osta uusia lankoja ennen kuin entiset jämät on käytetty. Siispä työn alle aina tarpeelliset villasukat! Yleensä anoppi hoitaa nämä villasukka-asiat, joten lapsille tai miehelle ei ole juuri tarvinnut sukkia kutoa. Minulla sattui kuitenkin olemaan vain pitkävartisia, ja halusin itselleni lyhytvartiset.

Pari vuotta sitten tehty kaulahuivi toimi näiden varjoneulesukkien mallina, koska lankakin on sama. Malli on hieman muokattu Piitu Nykoppin Kerroksia-kirjassa löytyneestä varjoneuleohjeessa.

Netissähän näkee toinen toistaan ihanampia ja koristeellisempia sukkia kaikenlaisilla tekniikoilla tehtynä. Kuulun siihen perinteiseen koulukuntaan, jonka mielestä villasukissa kuuluu olla vahvistetusta neulesta tehty kantalappu eikä mitään muunlaisia kavennuksia kantapäässä. 

Pitkä- vai lyhytvartiset sukat?

Vaikka ihailen hienoja pitkävartisia kuvioneulesukkia, minusta pitkävartiset ovat epäkäytännölliset. Ne ehkä näkyvät mekkojen kanssa, mutta toisaalta lyhytvartisten kenkien kanssa polvivillasukat näyttävät vähän hassuilta ja pitkävartisten kanssa hienot kuviot menevät hukkaan, kun jäävät piiloon. Housujen kanssa pitkät sukat täytyy pukea päälle, mutta jos on leveälahkeiset housut niin harvemmn niitä lahkeiden päälle laittaa. Etenkin miehillä villasukista näkee vain jalkateräosan, ja silloin jos ainoat kuvioinnit on varressa, on melko se ja sama tekeekö niitä lainkaan. Pitkävartisen sukkien täytyy myös istua napakasti, muuten ne valuvat ja ovat nilkoissa makkaralla, mikä on käytössä lähinnä ärsyttävää.

Säde- vai nauhakavennus?

Villasukissa ehdottomasti sädekavennus, lapasissa mieluummin nauhakavennus. 

Villaa vai sekoitelankaa?

Villaa. Nämä jämäsukat on tehty villa/akryyli/polyamidisekoitelangasta, mutta tykkään eniten 100 % villasta tehdyistä. Hyvistä täysvillaisista pitkävartisista, käsintehdyistä sukista voin helposti maksaakin 30 euroa tai enemmän, mutta näistä sekoitehalpislangoista tehdyistä en kymppiä enempää itse maksaisi, olkoon kuinka rakkaudella käsin tehty tai ei. 

Käpyilyyn hurahtanut

Ensikosketukseni käpyilyyn lienee ollut lapsena mummolassa, josta muista seinällä koristeina olleet kummalliset ruskeat rinkulapitsit. Ilmeisesti edesmennyt mummuni hallitsi tämän jalon taidon, mutten koskaan ole itse aiemmin käpyillyt. Tähän tekniikkaan törmäsin, kun etsin sopivaa mallia virkatuille perhosille. Omaan silmään tavallisesta virkkauslangasta virkattu perhonen on liian raskas, eikä sopinut painonsakaan vuoksi siihen mitä halusin tehdä. Selailin lankatekniikkakirjaani ja sieltähän se käpypitsi löytyi. Ero  on kyllä melkoinen, kun vertaa virkattua ja käpyiltyä perhosta. Ajankäytöllisesti tietysti käpyily vie moninkertaisesti verrattuna perus ympyrävirkkaukseen.

Käpyjähän ei ihan joka kaupasta löydy, joten tilasin netistä 2 sukkulaa ja ohuempaa virkkauslankaa. Viikon odottelun jälkeen posti toi sellaiset helvetinvekottimet, että olen kaksi viikkoa ollut täysin koukussa tähän hommaan. Itse tekniikan oppii kohtuu helposti, mutta kaarien yhdistelyn ja pikkuniksien hoksaamisen menee aikaa. Jos olisin tiennyt, että käpypitsiä saa tehtyä ihan sormillakin ilman käpyä, olisin varmaan harjoitellut jo aiemmin. Tein varmasti aloittelijan virheistä kaikki... ensinnäkin kävyllä oleva lanka ei saa olla liian kireällä tai menee hermot. Kaksoissolmujen täytyy olla melko tiukat, että työ näyttää ryhdikkäältä. Sen lisäksi yhdistämissilmujen täytyy olla tosi pienet ettei työ veny ja ”leviä”. Koristesilmut on ihan eri asia, ja niissä voikin olla kokoa. Tämän jälkeen tajusin, että työtä voi käännellä ja kaaria tehdä eri suuntiin, ja solmut näyttävät molemmilta puolilta samalta. Pähkäilin sitäkin, tehdäänkö yhdistäminen silmun ylä- vai alakautta, mutta päädyin itse empiirisen havainnoinnin jälkeen siihen, että yläkautta yhdistämällä tulee nätimpi.

Aluksi ihmettelin sitä, pitääkö työ tosiaan käpyillä johonkin ympyrään, eli kokoa ei voisi säädellä, mutta voihan sitä. Lanka vedetään alussa kiinni ekaksi rinkulaksi, koska solmut liukuvat langalla, ja aloituksessa voi määrittäää langan pituuden, johon työn tekee. Paitsi sitten, jos käyttää kahta käpyä, voi solmut tehdä toisen kävyn lankaan, kaarissa vaihtaa käpyä ja kääntää työn jne. Olisi varmaan ollut helpompaa jos joku olisi ollut neuvomassa, mutta oppiihan sen itsekseenkin. Olen tosin varmaan tehnyt aivan päin mäntyä kaiken, mutta sen sitä saa kun arvaamalla yrittää... Viikon näpertelyn jälkeen solmutekniikka oli kuitenkin sen verran hallussa, että sain tehtyä ensimmäiset omasta mielestä onnistuneet työt. Tässä hieman harjoituskappaleita:

Ensimmäinen perhonen, jossa silmut aivan liian isot, eikä tämä edes näytä perhoselta. Harjoittelin kaaria, ja tein ensin siipien sisäkaaret ja sitten ulkokaaret. Ei hyvä. Venyi ja paukkui miten sattui.

Seuraava yritys, jossa onnistuin jo silmuissa ja kaarissa, mutta mittasuhteet ovat vielä miten sattuu. Nappi vartalon keskellä ei sitten lopulta tuntunutkaan kauhean toimivalta, joten kävin lasten hamahelmilaatikolla...

Ja sitten alkoi löytyä perhosen muoto kohdilleen. Näistä tulee lopullinen työ, mutta siitä lisää kun se valmistuu. Perhosen ohjeenkin ajattelin laittaa.  Tärkillä nämä pysynevät nätisti "lentoasennossa", mutta ovat kyllä itsessään niin kevyitä ja herkkiä että näistä tuli kyllä hurjasti paljon paremmat kuin virkatuista. Lanka on toki ohuempi Eldorado Puppet, mutten usko että virkkaamalla  olisin saanut vastaavanlaisen lopputuloksen.